Sadetta palmupuiden alla

Sadekausi on nyt kunnolla alkanut täällä. Sataa joka päivä ja on melko viileää.  Lämpötila on tippunut johonkin 23 asteeseen. Se on edelleen paljon, mutta kymmenen asteen ero tuntuu aika lailla. Netin kanssa ollaan tapeltu, mutta nyt se taas toistaiseksi toimii. Otin heti tietokoneen esille ja aloin päivittämään blogia kun on mahdollista.
Vappuvapaat vietin reissussa Dar es salaamissa ja Sansibarilla. Sansibar oli erityisesti yksi mun lempipaikoista. Siis se oli täydellinen paratiisisaari. Ja olin niin kiitollinen kun pääsin sinne. Matka ei kuitenkaan ollut ihan mutkatonta, mutta en silti antanut ongelmien pilata sitä reissua. Yövyin Hennan ja Katan luona, joilla oli aivan ihana kämppä sataman tuntumassa. Syötiin illallista palmupuiden alla, meren rannalla  niin herkullista mozzarellapastaa. Seuraavana päivänä otettiin taksi ja lähdettiin kohti Kendwaa! Meillä oli suuret odotukset, koska oltiin kuultu että se ranta on yksi upeimmista Sansilla. No niinhän se olikin! Olin ihan tohkeissani ja intoa täynnä. Meillä oli söötti hotellihuone.
Kendwassa käytiin venereissulla ja lauantaina oli full moon partyt. Sinne tuli suunnilleen kaikki paikalliset ja turistejakin jonkun verran.
Päällimmäiseksi reissusta jäi mieleen ihanat hiekkarannat, tunnelma ja Sansibarin ihmiset.
Sekä tietysti se miten afrikkalaiset osaa tanssia. Paikalliset on ihan älyttömän hyviä tanssimaan! Niillä on veressä se taito.

Mutta nyt vähän työ kuulumisia. Töissä hurahtaa aina päivät todella nopeesti kun on tekemistä. Peruspäivärytmi on että ensimmäiseksi aamulla on gospel sing and prayer, eli lapset laulaa hengellisiä lauluja. Seuraavana on vuorossa oppitunti, niitä on aina vaihtelevasti englantia, swahilia ja matikkaa. Oppitunnin jälkeen on uji eli syödään aamupuuroa. Sen jälkeen leikitään joko leluilla tai lauletaan laululeikkejä. Puolen päivän aikoihin lapset menee päiväunille ja mulla on silloin tauko.  Tauon jälkeen on lounas ja kotiinlähtö.
Tykkään tosi paljon täällä työskentelystä. Se ei ole liian rankkaa tai vaativaa. Pystyy ottamaan oman aikansa lasten kanssa hötkyilemättä mihinkään.

 Se on niin erilaista täällä verrattuna Suomen päiväkotiin. Tansanialainen työkulttuurikin on niin Suomesta poikkeava. Suomessa aina on kiire ja pitää tehdä niin paljon töitä kun mahdollista. Täällä se on  ihan vastakohta ja oikeastaan työntekijät on jopa liiankin välinpitämättömiä tekemään tiettyjä asioita. Kaikessa otetaan rento asenne. Mutta luulen että se on kaivautunut syvälle kulttuuriin niin se on periytynyt sukupolvelta toisella.

Nyt swahilin sanavarasto on suurentunut ja lisää haluan edelleen oppia. Lapset on nyt alkanut puhua mulle swahilia. Joskus ymmärrän, joskus en.

Mulla on nyt pienimuotoinen kriisi meneillään. Aiemmin oli jo vähän ikävä Suomeen, mutta nyt jo mietin sitä ikävää joka tulee Suomessa. Ikävä tänne Afrikkaan. En haluaisi vielä lähteä kahden viikon päästä. Aika kuuluu liian nopeesti! Mutta siitä huolimatta, en takerru siihen vaan nautin nyt kun vielä oon täällä! :)